Suuntana lukio?

Hei, sinä ysiluokan päättänyt nuori! Onko syksyllä edessä lukioon meno?

Kaikki varmaankin tietävät jo, että lukioon mennessä läksymäärät kasvavat, koealueet pitenevät ja koulupäivät venyvät. Mutta kysymyksiä riittää varmasti myös muihin osa-alueisiin liittyen. Tässä muutama kysymys ja vastaus lukioon menosta.

Vastaajana on juuri ensimmäisen lukiovuotensa päättänyt Kaurialan lukiossa opiskeleva hattulalainen nuori.

Kuinka paljon omaan lukujärjestykseen voi vaikuttaa?

Lukiota yleensä mainostetaan sillä, että omaan lukujärjestykseen voi vaikuttaa loputtomasti ja siitä voi tehdä juuri sopivan itselle. Ainakin itse olin ennen lukioon menoa kuullut juttuja loputtomista myöhäisistä aamuista ja hyppytunneista, joiden aikana käydään kahvilla kaveriporukalla.

Valitettavasti totuus ei ole ihan niin ruusuinen. Lukiosta valmistuakseen täytyy käydä vähintään 75 kurssia. Mikäli lukiosta suunnittelee valmistuvansa tavanomaisesti kolmessa vuodessa, on kurssit järkevää jakaa siten, että ensimmäisenä ja toisena vuonna niitä opiskelee molempina 30 ja abivuonna 15. Jaksoja ei siis ole mahdollista keventää loputtomiin saakka. Haaveet siitä, että saisi lopullisesti heittää hyvästit aikaisille aamuille, joutuu ennemmin tai myöhemmin hautaamaan.

Hyppytunteja taas yritetään välttää viimeiseen asti. Varmasti niistäkin joku tykkää, mutta suurta osaa ne alkavat ärsyttää viimeistään itse tilanteessa.

Kuinka paljon vastuu omista opinnoista lisääntyy?

Tämä on asia, jota toki sivuttiin jonkin verran ennen lukiota, mutta joka tuli itsellenikin vähän yllätyksenä. Lukiossa vastuu omista opinnoista siirtyy siis lähes kokonaan lukiolaiselle itselleen. Tukea kyllä voi ja saa hakea muun muassa opinto-ohjaajalta ja koulukuraattorilta, mutta opettajat eivät juurikaan enää katso opiskelijoiden perään.

Varsinkin kuluneen kevään etäopiskelun aikana kävi entistä selkeämmin ilmi, että vastuu on suuremmalta osin itse lukiolaisen kontolla. Ainakin omalla kohdallani opettajat pitivät tunnit ja antoivat tehtävät, mutta niitä ei välttämättä edes kyselty takaisin. Ajatus saattaa aluksi houkutella: jos tehtäviä ei tarvitse palautella, miksi ne edes vaivautuisi tekemään? Suosittelen silti hoitamaan tehtävät kunnolla ja keskittymään tunneilla, vaikka sitä ei suoraan vaadittaisikaan. Lukiossa kaikki on lähinnä itsestä kiinni – ja emmehän me loppujen lopuksi opettajia varten opiskele, vaan itseämme ja elämää varten.

Pitkä vai lyhyt matikka?

Itse opiskelen pitkää matematiikkaa. Se saattaa kuulostaa kummalliselta, kun kuulee, ettei se oikeastaan sen suuremmin minua kiinnosta. Ennen lukiota pohdin aloittavani suoraan lyhyellä

matematiikalla juurikin kiinnostuksen puutteen takia, mutta valitsin kuitenkin pitkän ja olen tyytyväinen valintaani.

Jos siis vähänkin tunnet houkutusta pitkää matikkaa kohtaan, suosittelen valitsemaan sen – pitkästä voi aina siirtyä lyhyeen, mutta lyhyestä on hieman vaikeampi siirtyä pitkään. Eikä haittaa, vaikkei vielä lukion alkaessakaan olisi ihan varma – ensimmäinen matematiikan kurssi on kaikille yhteinen, ja päätöksen voi tehdä vasta sen jälkeen.

Entäs ne kirjat ja muut välineet?

Lukiokirjoihin ja muihin välineisiin uppoaa valehtelematta ihan mukavasti rahaa. Hankinnoista hintavin on ehkä tietokone. Lisäksi koneelle vaadittavat ohjelmat maksavat, puhumattakaan itse oppimateriaaleista. Myös vihkot ja kynät on muistettava ostaa itse.

Kirjoja voi ostaa tietenkin uutena, mutta suosittelen harkitsemaan niiden hankkimista käytettyinä. Itse olen hankkinut melkein kaikki kirjani käytettyinä, ja säästänyt samalla rahaa – sekä ympäristöä. Jos ajatus käytetyistä kirjoista tuo mieleen vain peruskoulun koirankorville selatut ja kansistaan irtoilevat oppikirjat, ei hätää – useimmat käytetyt lukiokirjat ovat todella hyväkuntoisia. Yleensä opiskelijat pyrkivät varta vasten pitämään kirjansa hyväkuntoisina, jotta niistä saisi mahdollisimman paljon rahaa, kun ne käytön jälkeen myy pois.

Lukio-opintoihin voi myös tarvittaessa hakea Kelan tarjoamaa oppimateriaalilisää.

Opiskellaanko lukiossa oikeasti paljon niin sanotusti ”turhia” asioita, joita ei tarvitse yhtään mihinkään?

Lukiossa pääsee toki syventävien ja soveltavien kurssien muodossa valikoimaan enemmän itselle kiinnostavia kursseja kuin yläkoulussa, mutta varsinkin vielä ensimmäisen vuoden aikana lukujärjestys täyttyy suurilta osin pakollisista kursseista.

Iso osa reaaliaineiden pakollisista kursseista koostuu pitkälti peruskoulun aikana opittujen aiheiden kertaamisesta aavistusta syvällisemmällä otteella. Jos aine ei kiinnosta pätkääkään, voi sen opiskeleminen tuntua täysin turhalta. Ja myönnän kyllä itsekin, että ensimmäisen lukiovuoden aikana on tullut päntättyä jos jonkinlaista nippelitietoa, jota tuskin tulen tarvitsemaan enää kokeen jälkeen.

Ajattelen kuitenkin, että lukio on lähtökohtaisesti yleissivistävä koulutus, ja kun opiskelee laajasti monenlaisia oppiaineita, saa hyvät valmiudet oikeastaan mille tahansa alalle.

Kuinka paljon lukion kurssiarvosanoilla on väliä?

Sanon sen nyt suoraan: niillä ei oikeastaan ole mitään väliä. Karkeasti sanottuna kursseja opiskellaan vain siksi, että lukio-opintojen päättyessä kasaan olisi saatu kerättyä ne vaaditut 75 kurssia. Sen tavoittaakseen opiskelijan täytyy luonnollisesti suorittaa kaikki 75 kurssia hyväksytysti, mutta sillä, onko kurssinumero sitten 10 vai 5, ei ole juuri mitään merkitystä.

Tokihan voi itse toivoa kiitettävien riviä, tai sitten vanhemmat ovat asettaneet joitakin vaatimuksia, mutta vaikkapa jatko-opintojen suhteen väliä on vain ylioppilaskirjoitusten tuloksilla. Itse olen ainakin oivaltanut sen, että kaikki oikeastaan lukiokoulutuksessa tähtää siihen, että menestyisi ylioppilaskirjoituksissa. Niitä aineita, joista on kiinnostunut ja joista kokee olevan hyötyä omille jatko-opinnoille, kannattaa siis opiskella kunnolla jo alusta alkaen. Ylioppilaskirjoituksissa tarvitaan tietoa ihan ensimmäisestä kurssista lähtien.

Suosittelen tietenkin opiskelemaan lukiossa monipuolisesti kaikenlaisia aineita, varsinkin jos omat jatko-opintosuunnitelmat ovat vielä hämärän peitossa (ja kyllä ne tässä vaiheessa vielä tosiaan saavatkin olla). Silloin saa hyvät valmiudet jatkoa varten.

En tiedä vielä, mitä kirjoitan ylioppilaskirjoituksissa!

Ei hätää, en minäkään.

Kirjoitussuunnitelmia aletaan yleensä työstää aikaisintaan lukion ensimmäisen vuoden keväällä, useimmiten vasta toisen vuoden syksyllä. Tietenkin kirjoitettavia aineita voi halutessaan pohtia vaikka jo ennen lukion alkua. Kirjoituksia on hyvä ajatella omien kiinnostuksen kohteiden kautta. Jos mielessä on jo jokin mieleinen ala tai ammatti, kannattaa ottaa selvää, mitä sitä varten tulee kirjoittaa.

Kun toisen vuoden kurssivalintoja ykkösvuoden keväällä tehdään, on hyvä jo olla jonkinlainen suunta mielessä, jotta osaa valita oikeista aineista kaikki tarvittavat kurssit. Valintoja voi kuitenkin muokata vielä matkan varrellakin, eikä mikään ole vielä lukkoon lyötyä.